Kirjoittajan arkistot:onnukka

Mummon letut olivat maailman parhaita. Vaikka mummo opetti minuakin niitä paistamaan, ei mikään itse paistamani voittanut koskaan alkuperäisiä. Ja aina kun lähdettiin isovanhempien luokse oli varmaa, että perillä odotti ruoka ja jälkkäriksi oli lähes poikkeuksetta lettuja. Jaoin mummon kanssa rakkauden … Lue loppuun →

Irwinin Sepalus auki -kappale tuo aina lapsuusmuistot mieleen. Viiden vanhana ilmeisesti isän perintönä saatu Irwinin kasetti oli kovassa käytössä ja Irwinin laulun sanoitusten takia tuli välillä sanomista, mutta ei sitä haluttu poiskaan ottaa – isältä kun ei meille tytöille paljon … Lue loppuun →

En ole aivan varma, milloin toistuvat painajaiset alkoivat, mutta olin kuitenkin hyvin pieni, sillä muistan minulla olleen painajaisia jo ala-asteella. Ne kuitenkin jatkuivat pitkälle yläasteelle asti. Näin toistuvaa painajaista rastafariufoista. En tiedä, mistä rastat ufoille tulivat, mutta kahdelle muulle pääpiirteelle … Lue loppuun →

Hyppäsin useamman vuoden asioiden edelle joten peruutetaan vähän. Pienellä kylällä on helppo joutua silmätikuksi ja minä olin yksi niistä jotka valittiin. Toki olen aina ollut erikoinen joten olin helppoakin helpompi maali minkä lisäksi olin pitkä. Olin lähes aina etummaisena kun … Lue loppuun →

Yhdessä vaiheessa aloin saada ystäviä koulussa. Ei ollut väliä vaikka hekin olivat koulukiusattuja ja yhdessä meitä sitten haukuttiin lesboiksi ja kaikkea muuta mukavaa. Oltiin kiusattuja mutta oltiin sentään yhdessä kiusattuja, meillä oli toisemme. Rinnakkalaisluokkalaisen tytön muistan hyvin. Tytöllä oli violetit hiukset, … Lue loppuun →

Koulusta saa hyvän kuvan ennen kuin sinne menee. Saat ystäviä, opit uusia asioita sun muuta. Mutta kukaan ei valmista sinua siihen jos asiat eivät menekään mallikkaasti. Kukaan ei kerro mitä tehdä jos kiusaaminen alkaa jo koulumatkalla etkä edes ehdi ajoissa kouluun … Lue loppuun →

Oppiminen oli ihanaa ja on se vieläkin. Lapsena siinä vain oli jotain taianomaista kun jokainen asia oli uutta numeroista kirjaimiin! Nykyisin oppiminen on enemmän jo valmiiksi opitun syventämistä, mielenkiintoista tietenkin sekin mutta siinä ei ole sellaista samanlaista löytämisen riemua ja suunnatonta … Lue loppuun →

Lapsena olin seurakunnan kerhossa. Ei se maailman pahin paikka ollut vaikka sielläkin alkoi jo kiusaaminen mutta löysin sieltä yhden tytön joka jätettiin myös ulkopuoliseksi. Joskus kaksi yksinäistä sielua löytää toisensa ja elämä on hetken aikaa vähän miellyttävämpää. Olin kerhossa silloin … Lue loppuun →

Isäni kuoli kun olin kuusi. Tapaamisoikeus oli mennyt jo aikaa sitten, muistanko isästä enää edes mitään? Ehkä tupakan ja makkaran tuoksun mutta oliko sekin vain harhaa? Tarinoita kerrotaan enkä muista niitä asioita, valokuvatkaan eivät tunnu tutuilta. Oliko se isän auto … Lue loppuun →

Ensimmäinen muisto äidistä on erikoinen, en tiedä mihin ajanjaksoon se sijoittuu joten en voi olla täysin varma onko se ensimmäinen, ehkä on ehkä ei? Olin löytänyt puolikkaan lasipallon pihalta, se oli karulla tavalla kaunis ja mielenkiintoinen. Laitoin sen sukan sisään, … Lue loppuun →