Piinaavat painajaiset

En ole aivan varma, milloin toistuvat painajaiset alkoivat, mutta olin kuitenkin hyvin pieni, sillä muistan minulla olleen painajaisia jo ala-asteella. Ne kuitenkin jatkuivat pitkälle yläasteelle asti.

Näin toistuvaa painajaista rastafariufoista. En tiedä, mistä rastat ufoille tulivat, mutta kahdelle muulle pääpiirteelle olen onnistunut paikallistamaan lähteen. Niiden kehon muoto on otettu perinteisistä ”harmaista”, joka on tyypillisin alientyyppi. Olen saattanut bongata ne esimerkiksi jostain Roswell-dokumentista ja tiedän X-Files sarjan vahvistaneen niiden karmivuutta, vaikka näinkin ensimmäiset painajaiset ennen kuin X-Files sarja edes alkoi. X-Filesilla oli kuitenkin niin voimakas vaikutus tähän, että luulin pitkään vaikutteiden tulleen puhtaasti sieltä, kunnes tajusin sarjan alkaneen Suomessa vasta vuonna 1995.

Kolmas piirre ufoissa oli E.T:n iho. Tämä tulee elokuvaa todennäköisemmin lelusta, joka meillä oli lapsena, sillä omistimme E.T-figuurin. Muistan isosiskoni aikoinaan piirtäneen minulle kuvaukseni perusteella hyvin osuvan luonnoksen näistä rastafariufoista.

Itse painajainen koostui siitä, että heräsin omasta sängystäni ja asuntomme oli täynnä näitä ufoja. Siis kirjaimellisesti niin täynnä, että kuljin huoneesta toiseen hyppien näiden ufojen muodostaman maton päällä crowd surfing -tyyliin. Ensimmäisenä menin isosiskoni huoneeseen, joka oli omaani vastapäätä. Löysin siskoni makaamassa vuoteessaan ilman päätä, vain verilammikko pään tilalla. Isosiskoni huoneesta kiiruhdin alakertaan, liukuen portaiden kaidetta pitkin päästäkseni vanhempieni makuuhuoneeseen, josta löysin äitini ja isäpuoleni ilman päätä. Sieltä viereiseen huoneeseen nuorimman pikkusiskoni luo, jossa minua odotti sama näky. Sitten pääsin lopulta alakerran toiselle puolelle vanhemman pikkusiskoni huoneeseen, josta löysin hänet samassa tilassa. Uni päättyi aina tähän.

Muistan nähneeni painajaista toistuvasti vuosia ja se alkoi lieventyä vasta aikuisiällä. Painajaisten lisäksi saatoin pimeässä pelätä rastafariufon seisovan jossain huoneen nurkassa, odottaen. Tähän auttoi lapsen logiikka, kun käärin itseni peittoon niin, että minulle jäi vain pieni rako hengittämistä varten, olin turvassa.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *