Isä joka ei ollut ja isä joka oli

Isäni kuoli kun olin kuusi. Tapaamisoikeus oli mennyt jo aikaa sitten, muistanko isästä enää edes mitään? Ehkä tupakan ja makkaran tuoksun mutta oliko sekin vain harhaa? Tarinoita kerrotaan enkä muista niitä asioita, valokuvatkaan eivät tunnu tutuilta. Oliko se isän auto joka seisoi pihassa sinä päivänä vai muistanko sitä päivää edes enää?

Isänä oleminen ei vaadi verta, se vaatii tunnetta. Minulla oli isä ja on yhä edelleen, välien voi sanoa lämmenneen tässä vuosien varrella entisestään. On meillä ollut ylä- ja alamäet mutta se nyt on hyvin luonnollista. Isä on se joka huolehtii sinusta kun olet lapsi ja se joka muistaa sinut vielä silloinkin kun olet lentänyt pois pesästä, vaikka olisitkin vähän oudompi lintu.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *