Hataria muistoja

Lapsuudesta on vaikea tietää mitä milloinkin tapahtui. Milloin odotin kakkua kun isäpuolen äiti tuli kaakkua tarjoamaan ja sainkin sitten ruisleipää? Milloin tuli leikittyä hippaa serkusten kesken niin että jalka raapaisi mustaherukkapensaan puista kehikkoa ja siitä on yhä arpi tallella?

Jossain vaiheessa kirjoitin ystävälle rakkauskirjeitä, piti hankkia 13 lasta ja punainen amerikanrauta. Olinko jo koulussa vai opettelinko vasta lukemaan ja kirjoittamaan, olin ilmeisesti vuotta vanhemman isosiskon aapisen avulla opetellut, laskeakin taisin osata ennen kuin kouluun menin?

Nyt nuo muistot ovat kuitenkin vain sekavia, hataria palasia jotka haalistuvat aikaa myöten yhä enemmän ja enemmän kunnes lopulta unohtuvat kokonaan.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *