Ensiaskeleita

Kaksi ensimmäistä varmaa muistoani ovat negatiivisia, kai ne pysyy paremmin päässä. Asuttiin vielä kaupungissa eli olin alle neljän vanha, sen tarkemmin en osaa sanoa. Toisessa tapauksessa minulla on ilmapallo, heliumilla täytetty oranssi perhonen. Nykytiedon valossa veikkaisin kopiota monarkkiperhosesta. Minulle oltiin kovasti painotettu ettei palloa saa hukata mutta enkös minä halunnut mennä näyttämään sitä naapurissa asuvalle tytölle. Lopputuloksen voikin sitten arvata, viimeisin muisto perhosesta on se kun se lentää taivaalle ja minä jään voimattomana ja murheen murtamana katsomaan sen perään.

Toinen tapaus oli kun leikittiin pihalla edellä mainitun tytön kanssa. Isosisko oli kanssa mukana, en muista mitä tehtiin mutta avojaloin olin ainakin minä sillä lopputuloksena olikin sitten lasinsiru jalkapohjaan – sen verran muistan että kaverin isosisko sen otti pois. Kaverin nimikin on jo aikaa sitten unohtunut, yksi niitä pihan lapsia joiden kanssa vissiin hengattiin.

Äiti kertoi aina tarinaa siitä kuinka oltiin hiekkalaatikolla kiistelty naapuruston lasten kanssa, kaikki muut olivat uhitelleet että ”meidän iskä tulee” mutta me oltiin isosiskon kanssa oltu yhtä mieltä siitä että mummo tulee auttamaan. Mummo oli leikissä mukana ja kävi pyörähtämässä ovella. Mummon muistan lapsuudesta suurikokoisena ja sinitukkaisena, vasta elämänsä loppuvaiheessa mummo oli pienikokoinen ja valkotukkainen, minulle hän on aina lempeä sinihiuksinen mummi jolla oli suuri syli.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *